PIENOISRAUTATIEKERHO RY:N LYHYT HISTORIA

 
 

Pienoisrautatiekerhomme perustava kokous pidettiin 16.4.1951. Perustajajäseniä oli paikalla 11 henkilöä. Kokouksen puheenjohtajan toimi Arho U. Hallakorpi ja sihteerinä Toivo Huhtanen. Kokous nimesi sääntötoimikunnan, johon kuuluivat Nyqvist, Torsti, Nylund, Huhtanen ja Lesch.

22.11.1951 pidettiin ylimääräinen vuosikokous, joka hyväksyi kerhon säännöt. Läsnä oli kuusi henkilöä: Arho U. Hallakorpi puheenjohtajana, Kauko Kuosma varapuheenjohtajana sekä jäsenet Toivo Huhtanen, Torbjörn Lesch, Aulis Eklund ja herra Nyqvist.

[Ensimmäiset vuodet Helsingin aseman länsisiivessä][Kerho aseman kellarissa][Kaksikiskorata][Vaelluksen aika][Jokiniementie][Atomitie][Näyttelyt]

Ensimmäiset vuodet Helsingin aseman länsisiivessä

Kerhon ensimmäinen rata rakennettiin kohta perustamisen jälkeen Helsingin asemarakennuksen länsisiiven yläkerran huoneistoon, joka siihen aikaan oli rautatiemuseon hallinnassa.

Ensimmäinen HO-mittakaavainen rataverkosto kattoi noin 6 x 4 metrin alan. Kiskoina käytettiin osin itse kuparilangasta vedettyä profiilia, joka kiinnitettiin pahvista stanssattuun ratapölkkymattoon. Radan sähköjärjestelmäksi valittiin kolmikiskojärjestelmä sivukiskovirroituksella ja siihen syötettiin tasajännitettä. Virroitus mahdollisti ympyräradat ja paluulenkit ja niitä olikin radalla runsaasti. Näytösajot voitiin järjestää kätevästi. Junat pyörivät omia aikojaan katsojien pohdiskellessa ajoreittien sokkeloita ja solmuja. Kaikesta oli pulaa. Vetureita rakennettiin säilykepurkkien pellistä. Moottoreita oli vaikea saada. Kekseliäisyys auttoi. Niinpä jäsenet rakentelivat olot huomioon ottaen upeita pienoismalleja suomalaisesta ja myös ulkomaisesta rautatiekalustosta.

Kerho aseman kellarissa

Samalla, kun museo joutui muuttamaan, myös pienoisrautatiekerho joutui etsimään uudet tilat 60-luvun alussa. Uusi, suurempi tila löytyi aseman kellarista. Tila oli matala, lattia osin vinossa, mutta pinta-alaa kahden verroin enemmän. Lisää innokkaita jäseniä oli liittynyt yhdistykseemme.

Uuden, sen ajan mittapuun mukaan oikeaoppisen skaalaradan suunnittelu ja rakentaminen alkoi. Siinä oli laajimmillaan kolme pääteasemaa, yksi risteysasema ja kolme linja-asemaa sekä jokunen seisake. Niiden lisäksi rataan sisältyi ympyrärata ja kaksi paluulenkkiä. Uuden radan sähköjärjestelmänä oli kolmikiskokeskinastavirroitus tasajännitesyötöllä.

Vuonna 1965 saimme kerhohuoneistomme edessä olleen maapohjaisen varastohuoneen lisätilaksemme ja siihen täydellisen remontin. Koko kerhomme sai samalla uuden loisteputkivalaistuksen ensimmäisistä teräsmatkustajavaunuista puretuista valaisimista.

Kaksikiskorata

Kuusikymmentäluvun lopulla uuteen kerhohuoneeseen suunniteltiin nuorisorataa tehtäväksi etupäässä Märklin- ja Rivarossi-materiaalista. Hanke ei pitkän päälle saanutkaan kannatusta nuorisolta, vaan huoneeseen suunniteltiin oikeaoppista suomalaisen esikuvan mukaista kaksikiskorataa. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1968. Huoneen muotoon sopivaa rataa ja asemia etsittiin pitkin Suomen rataverkkoa. Aloitusaseman esikuvaksi valittiin Savonlinna. Raiteita oli lyhennettävä ja karsittava muutenkin. Syntyi legendaarinen Suvanto. Ensimmäiset vaihteet viilattiin vielä itse, kiskotukseen käytettiin Pecon tuotteita.

Kaksikiskorata suunniteltiin liitettäväksi kolmikiskorataan ja veturinvaihtoasemakin suunniteltiin. Toisessa päässä rataa valmistui ennätysvauhtia ja jonkinverran maisemaa. Väliin rakentamisinto laantui, kun kuulimme häätöuhasta. Kun vaara oli ohi, rakentamisvauhti elpyi. Ratamuodoltaan kaksikiskorata oli puhdaslinjainen point-to-point -rata ilman ympäriajomahdollisuutta.

Vetureita ja vaunuja valmistui. Uusia valmistustekniikoita opeteltiin. Pronssivaluosilla säästettiin aikaa, kun usein toistuvia osia ei enää tarvinnut tehdä kuin kerran. Alkuperäisosasta teetettiin valimossa kopioita laakeripesistä, puskimista ja monista muista vakio-osista. Myös muovit otettiin käyttöön. Polystyreenin käyttö raaka-aineena oli helpompaa kuin puun työstäminen. Sen jälkeen opettelimme kumimuottien valmistuksen ja suurten osien valamisen muovista, viime aikoina polyuretaanista.

Kolmikiskoradalla ei ollut käyttöä. Niinpä se purettiin. Tilalle suunniteltiin kaksikiskoradan laajennusta. Sinne oli tarkoitus rakentaa suurehko satamaraiteisto ja konepaja Kumpurannan pääteasemalta, jota ei koskaan ehditty toteuttaa.. Häätö toteutui maailmankisojen alla vuonna 1982. Olimme sentään päässeet järjestämään radallamme monta mieleen painunutta ajoiltaa.

Vaelluksen aika

Emme olleet koskaan joutuneet maksamaan kerhotiloistamme vuokraa. Sen verran meillä oli ollut aina tukijoukkoja rautatiehallituksessa. Taloudellinen tulosajattelu ei enää suosinut pr-toimintaa. Kerho muutti kehnoista tiloista huonoihin. Niihin kuului kylmä asuinhuoneisto Pasilan Toralinnassa, kostea väestösuoja Johanneksen puiston alla sekä pari käytöstä poistettua tyhjennettyä telimatkustajavaunua Helsingin ratapihalla. Väestösuojassa oli runsaasti tilaa ja lämmintäkin, mutta myös muuta "nuorisotoimintaa", bändejä, joiden jäsenet eivät aina jaksaneet kunnioittaa rakentelusaavutuksiamme.

Jokiniementie

Vuosien jälkeen NAK eli Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus haki Oulunkylästä vapautuvaan kerhohuoneeseen uutta käyttäjäyhdistystä. Muutimme Jokiniementielle Oulunkylään ja alkoi Löylymäki-radan kehittely. Rajoina olivat tietysti huoneen tilat. Parin vuoden kuluttua viereinen pikkuhuone vapautui muusta käytöstä ja saimme sen arkisto-, toimisto- ja seurustelutilaksi. Löylymäki-rata rakennettiin helposti koottavista ja siirrettävistä lohkoista. Kävimme esittelemässä sitä pääsiäisenä 1993 Lontoon kuulussa Imrex-pienoisrautatienäyttelyssä ja se sai mukavan vastaanoton sikäläiseltä kriittiseltä yleisöltä.

Pienoisrautatiekerho ry osallistui omalla osastollaan pienoisrautatiepäiville ja Model Expo -pienoismallinäyttelyihin. Kerho aloitti myös perinteiset joulunäyttelynsä tehdäkseen harrastustamme tunnetuksi suurelle yleisölle ja samalla varojen hankkimiseksi kerhotoimintaan.

Uusia liikkuvan kaluston valmistusmenetelmiä syntyi. Tunnetuiksi ovat tulleet osien syövyttäminen messinki- ja uushopealevystä. Merkintöjä ovat jäsenet piirtäneet tietokoneella ja valmistuttaneet niistä siirtokuva-arkkeja. Kerhon piirustuskokoelma ja arkisto on karttunut. Vetureita ja vaunuja on piirretty joko suoraan HO-kokoon tai suuremmaksi ja nämä on sitten pienennetty oikeaan skaalaan. Tietokoneella piirtämällä piirustuksista alkoi tulla lähes täydellisiä niitteineen ja mutterinkulman pyöristyksineen.

Vuokralaisten asukastoimikunta päätti tarvita Jokiniementien kerhohuoneistomme omaan käyttöönsä ja niinpä jälleen jouduimme etsimään uutta kattoa päämme päälle. Kävimme tutkimassa tyhjillään olevia myymälöitä Tapanilassa. Muitakin mahdollisuuksia selviteltiin. Joutuisimme maksamaan ensi kertaa itse vuokraa tiloistamme. Suuri lämmittämätön trukkihalli maavaraisella lautalattialla ei kiinnostanut, vaikka vuokra oli halpa ja tilaa reilusti. Silloin apu tuli jäsenistöltämme: erään jäsenemme kotitalossa Espoon Matinkylässä oli tyhjillään sopiva alakerran huoneisto eikä sen vuokrakaan ollut kohtuuton. Kerho muutti Elsankujalle. Matka Helsingistä oli jäsenten enemmistölle kuitenkin pitkä eikä radan rakentamisessa saatu mitään merkittävää aikaan

Atomitie

Talvi ja kevät 1997 vietettiin Elsankujalla. Jälleen kerhon jäsen oli löytänyt paremman kerhotilan Pitäjänmäen teollisuusalueelta Atomitie 5:stä. Kari Niemelä oli ottanut selvää vuokrausehdoista ja niinpä kerho muutti Atomitien väestösuojaan keväällä Model-Expo -kuljetuksen tietämissä.

Tilaa ei nytkään ole liikaa, mutta juuri tarpeeksi. Kahdesta huoneesta ensimmäinen palvelee ratahuoneena, jonne Löylymäki-ratamme mahtuu juuri kokonaisena 12:n lohkon laajuudessa. Toinen huone toimii työpaja- ja toimistotilana.

Atomitiellä toiminta on aktivoitunut, sillä Löylymäkeä on siellä viimeistelty ja laajennettu näyttelyitä varten. Hyvien kulkuyhteyksien päässä oleva Atomitien kerhotila on osoittautunut hyväksi tilaksi, mutta taloudellisesti vapailta markkinoilta saatu vuokratila on raskas. Tilanne on pakottanut kerhon kiinnittämään kasvavaa huomiota varainhankintaan jäsenmaksutulojen lisäksi.

Lokakuusta 2006 on Löylymäki ollut vuokrattuna Espoon Tapiolan WeeGee-talossa toimivalle Lelumuseo Hevosenkengälle. Osana varainhankintaa on kerho rakentanut tilaustyönä pienen näyttelyradan Ratahallintokeskukselle (nykyisin osa Liikennevirastoa).

Kerhotilaan on alettu rakentaa kiinteää kerhorataa. 1. huoneessa on rakennettu Jyvälän seisaketta, ja 2. huoneessa Maitomaan asemaa ja Ruuutivaaran seisaketta.

FREMO-aikakausi

Kerholaiset ovat innostuneet Suomessakin suosituksi tulleesta saksalaisesta FREMO-moduulistandardista. Jyvälän, Maitomaan ja Ruutivaaran ympärille on rakennettu alkuperäisestä kerhoratasuunnitemasta poiketen FREMO-liitynnät. Vuoden 2015 alussa on 1. huoneeseen Jyvälän jatkeeksi asennettu Kauniaisten asema ja 2. huoneessa Haukikankaan asema. Rataa on tarkoitus vielä laajentaa kerhon Pihlajamaa-nimisellä FREMO-asemalla ja piilopihalla. Näin kerholla voidaan ajaa piilopihan ja neljän aseman käsittävällä kerhoradalla. Radan FREMO-moduuleja voidaan tarvittaessa viedä näyttelyihin. Rata on tässä kokoonpanossa laajuudeltaan lähes vanhan Point-to-Pount-radan suuruinen.