SUOLAHTI '98

Kerhon Löylymäki-rata oli näytteillä Suolahden höyryfestivaaleilla 10.-12.7.1998. Rata kuljetettiin kerholta Suolahteen torstaina 9.7. ja pystytettiin samana iltana. Festivaalin järjestäjä olisi sijoittanut meidät ja kallisarvoisen Löylymäki-ratamme onnettomaan telttakatokseen, jonka katossa keskellä oli reikä keskisalkoa varten. Teltan seinän yläosa oli avoin. Muutenkin kosteus oli Suolahdessa normaalia suurempi runsaiden sateiden takia. Totesimme, että rataa ei voida sijoittaa telttaan. Neuvottelimme radan sijoittamisesta festivaalitoimistoon, mutta se ei sopinut festivaaliorganisaatiolle.

Kun kuivaa sopivaa tilaa ei näyttänyt löytyvän, käänsimme kolonnamme nokat kotimatkaa varten. Silloin yllättäen löytyi tyhjänä oleva entinen pankkisali samasta kivitalosta, missä festivaalitoimistokin sijaitsi. Avaimen saanti pankkisaliin kesti aikansa ja odotellessamme saimme ihailla ukkosta ja reakuuroa pankin ovisyvennyksessä. Rata saatiin mahtumaan kokonaisuudessaan ilman messurakennetta ja taustakangasta tyhjään pankkisaliin. Jopa yleisölle jäi vaatimattomasti tilaa oven puolelta.

Tila oli varmaankin parempi kuin muilla festivaaliin osallistuneilla näytteilleasettajilla. Meillä oli oma vessa ja takahuone, mihin saimme mahtumaan radan kantotelineet ja muun pakkausmateriaalin. Ne saatiin pois yleisön silmistä. Toisaalta pankkisali sijaitsi varsinaisen festivaalialueen ulkopuolella Asemakatu 5:ssä ja sinne pääsi ilman pääsylippua. Asemakatu on Suolahden pääkatu, joka yhdistää vanhan ja uuden aseman ja sen pohjoispäässä oli festivaalialueen pääsisäänkäynti. Rata koottiin torstai-iltana.

Festivaalin järjestäjä majoitti meidät kahteen neljän hengen huoneeseen Kivilahden kristillisessä leirikeskuksessa 2,4 km festivaalipaikalta pohjoiseen, Keiteleen rannalla. Huoneissa oli sisävessa ja suihku. Aamupala nautittiin ruokalassa. Rannassa oli sauna, jota olisi voinut lämmittää, jos olisi ehtinyt. Vähän etelämpänä rannasta pisti järvelle pitkä, kapea niemennokka, jolla kasvoi puita siellä täällä. Aamulenkillä kävimme tutkimassa sitä ja oletus varmistui, että niemi olikin entinen laituriraiteen penkka. Sen reunoilla siellä täällä oli pystyssä puisia tolppia alusten kiinnittämistä varten . Penkalta ei löytynyt enää merkkejäkään ratapölkyistä, mutta penkan päästä löytyi päätepuskurin kiskot ja läjä ruostunutta rautalankaa, joilla puutavaraa lienee sidottu kiinni.

Perjantai oli hiljainen arkipäivä. Ennen ovien avaamista yleisölle tehtiin sähköiset liitännät, rata puhdistettiin pölynimurilla ja kiskot räteillä ja puhdistusnesteellä. Liikkuva kalusto purettiin pakkauksistaan piiloratapihalle, missä muodostettiin likimain yhtä monta junaa kumpaankin ajosuuntaan. Kävijöitä oli vähän. Ehkä tähän oli osittain syynä myös puutteellinen viitoitus. Vierailijat saattoivat etsiä meitä "Muksula"-teltasta, jossa Löylymäen piti olla saman katoksen alla kuin jotkin musiikkiesitykset. Festivaalin järjestäjä toi Muksulasta muutaman katselukorokkeen lapsia varten sekä kaksi rauta-aidan pätkää katsojien nojailua varten. Päivä oli hikisen lämmin, aurinkoinen ja sateeton.

Lauantai oli varsinainen riehapäivä. Väkeä kävi ahkerasti ja Löylymäessä junat liikennöivät 13 tuntia. Lauantain Keskisuomalaisessa oli juttu ja värikuva Löylymäestä. Ennen ovien avaamista yleisölle rata puhdistettiin ajamalla raiteet läpi putsausjunalla Roco-puhdistusvaunu + 2 kpl Dv15 + Roco-puhdistusvaunu). Ovet avattiin yleisölle klo 10.01. Päivän mittaan muutaman veturin pyörät puhdistettiin rätillä ja nesteellä. Simon Dv12:n loppu oli lähellä, kun muuan pikkupoika heti paikalle tultuaan ojensi kätensä ottaakseen veturin haltuunsa. Ennen kuin mitään vahinkoa ehti tapahtua, Löylymäkeä sillä hetkellä hoitanut Tapsa sai otteen pojan kädestä ja esti aikeet. Kun pojan monta olutta nauttinut isä suhtautui meidän pikkumaiseen touhuiluun kielteisesti, oli isää ja poikaa pyydettävä siirtymään välittömästi raikkaaseen ulkoilmaan. Muita järkyttävämpiä välikohtauksia ei sattunut. Mitä nyt sitten jokunen pikkupoika pahastui itkuun asti, kun piti lähteä pois kesken kaiken takaisin vaarin mökille.

Sunnuntai oli vilkas päivä. Silloin paikalla kävi jonkin verran asiantuntevampaa yleisöä. Ovet avattiin yleisölle klo 10.01. Jotkin harrastajat tulivat vain katsomaan Löylymäkeä. Höyryfestarit eivät heitä kiinnostaneet. Kaiken kaikkiaan ratamme herätti yleisössä ihastusta. Onhan muutama maisemakohta saanut esikuvansa Keski-Suomesta (Pönttövuoren vanhan tunnelin itäpää, Jyväskylän tullikamari, Pienmäen talomuseo Hankasalmen Niemisjärvellä, Jyväskylän vaunukorjaamo) ja moni kävijä tunnisti niistä joitakin. Höyryn lasku tapahtui klo 16.00. Silloin aloitimme myös kaluston pakkaamisen ja radan purkutyöt. Illan mittaan rata siirrettiin kerholle.

Liikkuvana kalustona oli 8 junaa: Hv1 + henkilöjuna (AA, ST) Vk5 + paikallisjuna (PRK + ST) Tk3 + tavarajuna (AA + TK) Hr12 + tavarajuna (AA + ST + TN) Dv12 + konttijuna (ST) 2 x Dv15 + junalauttavaunujuna (TN + ST) Tka + jäähöylä (TN) Kisko-Kalle (TN)